Käsikirjoittaja-ohjaajan mietteitä Venäjän keisari Aleksanteri I:n vierailun 200 v. Juhlavuodesta Vieremällä
Lähtölaukaus
Pitkäaikainen, loistava yhteistyökumppanini, silloinen Vieremän kansalaisopiston rehtori Maija-Leena Kemppainen otti yhteyttä minuun vuoden 2018 marraskuun 30. päivä ja kysyi, olisinko halukas lähtemään ideoimaan Keisarin vierailun 200v. Juhlavuoden 2019 tapahtumaa/tapahtumia Vieremällä? Samalla hän kertoi, että Vieremän Pohjoiskylät ry:n porukkaa on innostunut lähtemään mukaan. Vastasin, että kiinnostaa kyllä, mutta mikä on aikataulu? Tajusin heti, että kiire tulee, koska jo historia-aineiston tutkimiseen menee paljon aikaa. Maija-Leena kertoi, että aikataulua ei ole vielä lyöty lukkoon, mahdollisesti Vieremän Kyläpäivien yhteydessä? Seuraavassa sähköpostissa ehdottelin jo elokuuta ja Kulttuurimäen Joulu-tapahtumaa jotta koululaisetkin pääsisivät mukaan? Mutta ennen päätöksen tekemistä askarruttivat seuraavat asiat; Aikakauteen sopivan puvustuksen, varsinkin keisarin seurueen pukujen ja muun historiallisen rekvisiitan hankkiminen olisi suuri urakka, sopivan päähenkilön, Aleksanteri I:n esittäjän löytäminen, esityspaikan vaatimukset ja riittävän ison miehityksen kokoaminen jotta tapahtumasta saataisiin arvoisensa näköinen ja tyylinen. Julkinen vastuu, joka aina ohjaajalle lankeaa, tulisi myös olemaan suuri.
Yhteistyötahojen tapaaminen
Pian tapasimme kunnantalolla pienessä palaverissa, jossa mukana olivat Maija-Leenan ja minun lisäkseni Pohjoiskylät ry:n edustajia mm. puheenjohtaja Tuula Kajaste, Tiina Kroodo-Kauhanen, Ritva Suorsa, Jouni Savolainen. Kerroin heille historiallisesti arvokkaan tapahtuman järjestämisestä ja sen tuomista vaatimuksista ja taisin kysyä ” Tiedättekö mihin olette lähdössä”?
Kunnanjohtaja Mika Suomalainen toi palaveriin Jyväskylän Yliopiston dosentti Heikki Rantatuvan laatiman historiikin Aleksanteri I vuoden 1819 Suomen vierailun reitistä Kuopiosta Kajaaniin. Suomalainen kertoi myös, että Vieremän kunta on mukana toteutuksessa.
Kävi ilmi, että Tiina Kroodo-Kauhanen harrastaa historiallisten pukujen ompelua, joten sieltä tulee puvustukseen apua. Käytän näytelmissä musiikkia ja tanssia mikäli se on mahdollista. Maija-Leena kertoi kansalaisopiston osuudesta musiikin opetukseen. Tuula ilmoitti kansalaisopiston karaokeryhmän kiinnostuksesta lähteä musiikillisesti mukaan. Myös Vieremän Tanssivirkut ovat mukaan lähdössä.
Minulla oli kokemusta Kyrönniemessä ruokanäytelmien toteutuksesta ja ne olivat saaneet hyvän vastaanoton joten mielestäni Nissilän Nuorisoseurantalolle sopisi sellainen keisarin tapahtuman yhteyteen. Ehdotin, että jos ruokailun järjestäminen ei onnistu Nissilässä ”keisarillinen illallinen” voitaisiin toteuttaa Kyrönniemen väentuvassa. Näin saataisiin teemavuoden tapahtumia laajemmalle Vieremälle.Tuula kertoi kylällä olevan ammattitaitoisen emännän mahdollisesti käytettävissä?
Nissilässä, josta myös minä olin kotoisin, tuntui olevan mahdollisuuksia ottaa vastuu tapahtumien järjestämisestä. Keisarin yöpymisestä Mattilan kestikievarissa oli dokumentoitua tietoa ja Nuorisoseurantalo on keisarin majapaikan naapurissa. Tuula esitteli Pohjoiskylät ry:n toimintasuunnitelmassa vuodelle 2019 suunnitellut tapahtumat Nissilään.
Näiden tietojen perusteella lupasin tehdä alustavan suunnitelman seuraavaan palaveriin miten ”keisarin vuotta” alettaisiin toteuttaa. Aioin liittää keisarin vierailut Pohjoiskylien vuoden 2019 tapahtumiin.Tiina valmistaisi keisarin seurueen puvut ja muutaman aatelisnaisen puvut, minä vastaan talonpoikien ja rahvaan puvuista, joita Nissilän ja Vieremän kyläkuvassa pääsääntöisesti näkyi keisarin vierailun aikaan. Pukuja minulla oli edellisistä näytelmistä jo valmiina useita.
Uusi tieto
Ruotsalainen Tanja, jolla on myös sukujuuret Nissilässä, kertoi minulle, että keisari Aleksanteri I olisi käynyt 1819 vierailullaan myös Vieremän Ameriikassa? En löytänyt Ameriikan vierailusta mitään historiallista tietoa, Tanja lähetti otteen kirjasta jossa siitä kerrottiin. Tarina vaikutti mielenkiintoiselta. Ilmeisesti tarinaa oli kerrottu sukupolvien kesken ja Heikki Sahinmaa on kirjoittanut sen ylös kertoessaan tarinaa Lauri Juho Niskasesta vuonna 1973 ilmestyneessä kirjassaan Koljonvirran körttisoturi. Kerroin asiasta Maija-Leenalle ja hän oli yhteydessä paikkaan missä keisarin kerrottiin vierailleen 1819 matkalla Nissilän kautta Kajaaniin. Suunnittelimme, että Kyläpäivien aikaan linja-auto kierros voisi alkaa Valkeisilta, missä keisari vaihtaa hevosta, jatkuen Vieremän Ameriikkaan missä voisi olla pieni kuvaelma keisarin talossa käynnistä. Koska Kyläpäivien vierailu Ameriikkaan ei onnistunut, ehdotin Maija-Leenalle, että tarina kerrottaisiin Kulttuurimäen Joulussa 13.12.19 johon suunnittelisin myös kirkkoon musiikkiesityksen ja niin tehtiinkin. Kaksi keisaria – tarua vai totta oli 17 vuoden Kulttuurimäen Joulun historiassa suurin yleisömenestys. Tapahtumassa vahvan osuuden tekivät jälleen Pohjoiskylät ry:n puuhanaiset ja -miehet sekä muut keisarin vuoden näyttelijät ja laulajat. Lapset hurmasivat enkelikuorona.
Harjoitukset alkavat
Varsinainen jymy-yllätys oli kun helmikuun 4 päivänä 2019 kokoonnuimme kunnan valtuuston istuntosalissa isommalla joukolla. Sali oli ääriään myöten täynnä tapahtumasta kiinnostuneita ihmisiä.
Joukossa oli tuttuja kasvoja jopa vuosikymmenen ajalta eri teatteripiireistä, mutta seassa huomasin paljon entisiä tuttuja, erityisesti ilahdutti suuri nissiläläisten määrä. Kun sitä ihmettelin, joku sanoi, että olihan se lähdettävä kun Tuula käski. Myös Mattilan Nissisen suvun mukaan tulosta ilahduin suuresti. Näin päärooleihin saataisiin ihan oma värinsä. Huomasin myös, että ainakin puolet vahvuudesta tulisi olemaan ensikertalaisia teatterin saralla. Se ei minua huolettanut, päinvastoin, oli mielenkiintoista saada mukaan uusia persoonia ja muutama jäi heti mieleeni, nimittäin kolmen miehen selkeä, voimakas ja persoonallinen ääni. Pian sain kuulla, että nämä miehet olivat tulleet mukaan lähinnä laulamaan, joka oli minulle mieluinen tieto. Myös lapsia kuulin olevan tulossa, hienoa! Sillä näytelmän tekemisessä ei ole tärkeää kuinka kokenutta mukana oleva miehitys on, vaan sillä, miten yhteistyö ohjaajan ja näyttelijän kanssa toimii. Kyllä tästä hyvä tulee, ajattelin, mutta työtä saamme tehdä kovasti.
Esittelin käsikirjoitusluonnoksen jonka olin laatinut Rantatuvan historiikin pohjalta. Olin huomannut, että paljon pitää asioita vielä tutkia ennen kuin kaikki repliikit yms. sellaiset pystyn kirjoittamaan. Millainen oli puhekieli, elämän- ja työtavat siihen aikaan. Huomasin, että tietokirjailijoiden keisarista kertomat asiat erosivat toisistaan. Olin jo lapsena kuullut tarinoita Mattilassa yöpyneestä keisarista ja siitä miten hän oli raapustanut ikkunaan nimikirjaimensa. Pyrkimykseni oli tehdä keisarin tarinasta tietojeni perusteella neutraali ja luoda oma ”nissiläläinen” näkemys suuriruhtinaasta ja hänen suhtautumisestaan suomalaisiin ja savolaisiin. Tiesin, että on käytettävä kertojia, muuten on vaikea tarinaa toteuttaa näyttämöllä ja antaa mahdollisimman paljon tietoa ihmisille jotka eivät välttämättä tiedä mitään siitä ajasta ja vierailijasta. Mutta tällä käsikirjoitusluonnoksella päästään alkuun, etsimään näyttelijät ja jakamaan mahdollisuuksien mukaan jo rooleja sekä sitoutumaan henkilöt tehtävään joka kestäisi kokonaisen vuoden. Olin sulauttanut ” keisarilliset vierailut” Pohjoiskylien tapahtumien yhteyteen ja sovittiin, että harjoiteltaisiin yksi tapahtuma kerrallaan. Harjoittelu tapahtuisi kunnan valtuustosalissa ja kesäkuussa siirtyisimme harjoittelemaan Nissilään ja se oli hyvä asia, että saisimme harjoitella siellä missä pääjuhla ”Keisari tulee” tapahtuisi.
En lähde nyt erittelemään harjoitusten kulkua, mutta niissäkin oli jotain ennen kokematonta. Ruoka- ja kahvihuolto pelasi ja talkoolaisia oli vaikka muille jakaa. Toimeen tartuttiin heti kun jotain suunnitelmia tuli esille. Usein näytelmän rakentaminen on myös fyysisesti raskasta, siinä nämä Pohjoiskylien ihanat miehet olivat taitavia auttamaan, heistä tuntui löytyvän ammattimiehiä asiaan kuin asiaan. Kaikki esille tuomani asiat lavastuksen ja somistuksen sekä muun käytännön toteutuksen kohdalla oli hyvin valmisteltu jo seuraavaa harjoituskertaa varten. Ilahduttavaa oli, että Maija-Leena Kemppainen oli mukana harjoituksissa sinne saakka kunnes siirryimme Nissilään harjoittelemaan. Se loi minulle turvallisuuden tunnetta, koska olimme yhdessä rakentaneet niin monta suurta tapahtumaa hyvässä hengessä ja yhdessä ideoiden. Hänen avullaan oli Keisarin vuosi saanut hyvät perustat. Niinpä hänen siirtyessään muihin tehtäviin, se aiheutti minulle epäselvyyttä ja myös lisätyötä sekä huolta. Onneksi kansalaisopiston toimistossa oli pitkäaikainen, huolehtiva sihteeri Eeva-Liisa ja tietysti Nissilässä Tuula joka vei ammattitaidolla asioita ja yhteyksiä eteenpäin. Ilman hänen panostaan keisarin reki olisi ollut raskaampi vetää.
Puvustajan roolin innokkaana vastaanottanut Tiina toi harjoituksiin toinen toistaan hienompia luomuksia joista olimme joskus eri mieltä, mutta hänen yhteistyökykynsä voimalla saimme asiat järjestykseen ja jokainen sai ennen ensi-iltaa rooliasun ylleen. Näyttelijät saivat kerrankin uusia asuja joka harrastajaryhmissä on todella harvinaista. Uskon myös Tiinalla olleen välillä epätoivon ja paniikin aineksia. Mutta sen jälkeen ponnistelun kautta tulee valmista, se on koettu.
Sitten vielä tieto siitä, että Vieremän kunnanjohtaja Mika Suomalainen oli lupautunut keisarin rooliin, antoi meille kaikille intoa, voimaa ja uskoa onnistumisen mahdollisuuksiin kun vain tekisimme kaikkemme yhteisen tavoitteen eteen.
Lopputulos onkin sitten historiaa!
Suurin työ
Suurin työ ei suinkaan ollut ensikertalaisten ohjaus, kuten on uskottu. Suuri työ oli etsiä sisältöä näytelmään tietokirjoissa esitettyjen asioiden lisäksi. Miten saada ajanhenki näkymään, ei pelkästään näyttämöllä, vaan jo ulkona portinpielessä, mistä yleisölle tarjottava elämys alkaisi, sinne asti kun hän poistuu paikalta.
Vaikka tapahtumien ohjaajana olinkin vastuussa viime kädessä kaikesta, tässä projektissa vastuunkantajia eri osa-alueilta on ollut useita.
Mitä jäin kaipaamaan?
Yksikään laatimani käsikirjoitus tai ohjaus ei ole ollut mielestäni täydellinen, jotain aina olisi voinut tehdä paremmin. Olen yksinkertaisen ystävä. Tässä jäin kaipaamaan talonpoikia, torppareita ja mustiin pukeutuneita korpimökin ukkoja ja akkoja joita kuvitelmissani Nissilän kylätiellä kaksisataa vuotta sitten pääasiassa liikkui hevoskärryineen, tien penkalla leväten ja tietoja toisilleen kertoen. Sitä näytelmässä edusti vain turvemökissä asuva Kuppari-Kaisa, joka käytöksellään, kuin myös nöyryydellään herkisti yleisöä.
Myös se, että tiukan harjoitusaikataulun vuoksi, en voinut antaa näyttelijöille kaikkea mahdollista henkilökohtaista ohjausta mitä he olisivat ehkä mielestään kaivanneet. Toisaalta, useiden vastuunkantajien avulla pystyin keskittymään enemmän näytelmän sisältöön kuin useimmissa muissa ohjaamissani näytelmissä.
On kiitoksen aika
Kiitän lämpimästi kaikkia yhteistyötahoja luottamuksesta saadessani tehdä kotikyläni maisemissa näin ainutlaatuisen historiallisen projektin. Henkilökohtaiset kiitokseni lausun Tuulalle ja Ritvalle. Heidän jaksamisestaan kannoin usein suurta huolta vaikka he eivät koskaan sitä tuoneet esille. Tiinan historiallisten pukujen harrastuksen kautta ja hänen suuren panostuksen myötä näytelmän visuaalinen ilme oli kiitoksen arvoinen. Kaikki osa-alueet, pienetkin, ovat kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeitä ja suuren kiitoksen ansainneet.
